Etelästä itään

Sain postissa Suomen oikeusministeriön postittaman ilmoituksen äänioikeudestani eurovaaleissa kesällä 2009. Sinänsähän tuossa ilmoituksessa ei olisi mitään tavanomaisuudesta poikkeavaa, ellei minulla olisi jo äänioikeutta Virossa kotipaikkani ja hakemukseni perusteella. Olen aikaisemmin vastaanottanut Viron sisäministeriön ilmoituksen äänioikeudestani samoissa vaaleissa. Mielenkiintoista olisikin tietää, kuinka monelle muulle on käynyt samalla tavalla tai puhumattakaan siitä, kuinka moni on aiemmin äänestänyt kahdesti. Hieman epätietoinen olo, kun en tiedä, kummassa maassa olen siis tosiasiallisesti oikeutettu äänestämään. Ainakaan luottamustani eurovaaleja kohtaan tämä ei lisää.

Vappu, tuo juhlista sotkuisin ja humalahuuruisin, on Virossa kovin erilaista Suomeen verrattuna.

Vappuaatto.  Suomessa valmistaudutaan vuoden kovimpaan (ellei juhannusta lasketa?) ryypiskelyn ja rypeämisen koettelemukseen lataamalla tankit täyteen juotavaa. Virossa toimitaankin toisin – ja itsekin unohdinkin erään valmistautumiseen liittyvän erikoisuuden: Esimerkiksi Harjumaalla, johon Tallinnakin kuuluu, on alkoholin myynti vähittäiskaupoissa kielletty vappuaaton klo 14 ja vappupäivän klo 10 välillä.  Kysyessäni asiaa tarkemmin, lähikaupan myyjä valisti, että ainutlaatuinen kielto johtuu nuorten liiasta ryypiskelemisestä. Tarkistin asiaa valoittavia syitä vielä virolaiselta ystävältäni, ja tottahan se on, tuo syy. Virolaiseen kekseliäiseen tapaan ystäväni ja pari muuta virolaista tosin liftasivat vappuaaton iltana hakemaan unohtuneita juotavia Tallinnan ulkopuolelta. Vappuaatto vaikutti hyvin rauhalliselta Tallinnassa. Tartossa meno oli kuulemma riehakkaampaa.

Vappupäivä. Suomessa liehuivat punaliput ja ulkoilmamuseota muistuttava laitavasemmisto marssii muutaman hyväuskoisen nuoren kanssa. Näytin kerran virolaisille videota Helsingin vappumarsseista parin vuoden takaa. He eivät voineet olla uskoa näkemäänsä. “Miten tämä on mahdollista… tämä ei ole normaalia“, kuuluivat kommentit. Toinen virolaisista ei voinut katsella kymmenminuuttista videota loppuun asti. Ymmärrettävää.

Suomessa aatteen palon ohessa tietysti vietetään piknikkejä, mutta myös ryypiskely jatkuu. Mutta mitä tapahtuikaan Vappupäivänä Virossa?Viisinumeroinen luku virolaisia kokoontuu “Teeme Ära! Minu Eesti” (Let’s Do It! My Estonia – Tehdään Se! Minun Viro)-kampanjan aivoriihiin ideatyöpajoille pohtimaan virolaisen yhteiskunnan parempaa tulevaisuutta konkreettisine ideoineen juhliakseen EU:iin liittymisen viisivuotispäivää!Osa aivoriihistä toimi myös venäjäksi ja englanniksi. Talkoohengessä ja hyvin pienin taloudellisin resurssein toteutussa kampanjassa oli mukana niin tavallisia virolaisia, julkisuuden henkilöitä, yrityksiä kuin presidentti Ilveskin.

Näitä aivoriihiä, mõttetalgud, voisi pitää poikkeuksellisina, ellei palauttaisi mieliin mitä tapahtui vuosi sitten. Tällöin 50 000 vapaaehtoista virolaista osallistui päivän kestäneisiin maan laajuisiin talkoisiin, joissa maata puhdistettiin laittomista kaatopaikoista 10 000 jätetonnin verran.  Suoremmin sanottuna:  Olisikohan joskus niin, että Suomenlahden pohjoisrannalla hakaillaan menneen perään, ja etelässä etsitään uutta. Hyvät talkooideat ovat varmasti ilmaiseksi kopioitavissa.

Yleisradion kulttuuriuutisten mukaan kristillistä musiikkia esittävä romanikvartetti Suoralähetys on voittanut Helsingissä Finlandia-talossa järjestetyn Ourvision-laulukilpailun finaalin. Onnitteluni!
Ourvisionin järjesti Helsingin kaupungin kulttuurikeskus Caisa. Yleisradion mukaan kyseessä oli “uussuomalaisille tarkoitettu laulukilpailu”:

Supisuomalainen romanikvartetti Suoralähetys on voittanut tämän vuoden Ourvision-laulukilpailun. Finlandia-talossa pidetyn uussuomalaisille tarkoitetun laulukilpailun finaali ratkesi puolenyön jälkeen Helsingissä.

Kilpailun muut uussuomalaiset osallistujat olivat mm. Intiasta, Nigeriasta ja Kuubasta. Helsingin Sanomat kertoi kilpailun sääntöihin kuuluvan ehdon, jonka mukaan kilpailu on “Suomen ulkopuolelta kotoisin olevien laulajille ja yhtyeille”  ja jos osallistujan ollessa Suomessa syntynyt, “tulee ainakin toisen vanhemman olla ulkomaalainen“.

Mutta hetkinen… eiväthän romanit ole määritelmällisesti uussuomalaisia, eivätkä heidän vanhempansa ulkomaalaisia, vaikka heillä onkin selvä kulttuurinen ja sosiaalinen kaksoisidentiteetti. Tämä pysäyttikin miettimään kilpailun sääntöjä tarkemmin.
Tosiasiassa romanit ovat siirtyneet Suomen alueille jo 1500-luvulla, siis miltei toista sataa vuotta aiemmin kuin esimerkiksi osa omista (suomalaisista) sukulaisistani. Sosiaali- ja terveysministeriön alan asiantuntijoille suunnattu julkaisu Suomen romanit – Fintiko romaseele korostaa sitä, kuinka Suomen romaneilla on “täydet kansalaisoikeudet ja velvollisuudet”. Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa (14 §. (17.7.1995/969) romaneille ja saamelaisille eksplisiittisesti säädettiin oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Vaikka vain nämä kaksi vähemmistöryhmää mainittiinkin säädöksessä nimeltä, lainsäätäjä tarkoitti lain koskemaan myös muita ryhmiä. Ourvision-kilpailun sääntöjä olikin Helsingin Sanomien mukaan näppärästi tarkennettu siten, että osallistujien vaatimuksia koskevasta pääsäännöstä poiketen, kilpailuun sai osallistua myös (kotimaiset) “vähemmistöryhmien edustajat”.

Kilpailun säännöt vaikuttavatkin kovin sekavilta kaksilla korteilla pelaamiselta.  Jos kerran kilpailu oli suunnattu “Suomen ulkopuolelta kotoisin olevien laulajille ja yhtyeille”, niin miten voi olla, että viisisataa vuotta Suomen alueilla oleskelleet tulisi laskea uussuomalaisiin rinnastettavaksi erikoistapaukseksi. Koska jokainen ihminen yleensä kuuluu johonkin vähemmistöön, sopisikin Helsingin kaupungin ilmoittaa, mitä kaikkia voidaankaan laskea tähän poikkeukselliseen etuoikeutettuun vähemmistöjen ryhmään. Kelpaisikohan savolaiset, homoseksuaalit, perussuomalaiset, ortodoksit, tataarit vai kenties ulkosuomalaiset? Jos romeneja halutaan kohdella tasaveroisina, Suomeen vakiintuneina kansalaisina kaikkine vapauksine ja velvollisuuksineen, tarvitsemmeko oikeasti positiivista diskriminointia ja kaksoisstandardeja. Mielestäni emme. Romanilaulajat ovat menestyneet erilaisissa laulukilpailuissa näyttävästi ja menestyksellisesti muutoinkin. Ja mikä tärkeämpää, kaksoisstandardit luovat vain lisää ennakkoluuloja ja ovat väärin.

Vuonna 1922 perustettu, suomalainen Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan alaisuudessa toimiva täysmittainen opiskelijasinfoniaorkesteri Polyteknikkojen Orkesteri (PO) järjesti kiertuematkan Tartoon ja Tallinnaan osana perinteistä kevätkonserttisarjaansa.  Orkesterin soittajat ovat pääasiassa Teknillisen korkeakoulun opiskelijoita, mutta mukana on myös muiden Helsingin alueen akateemisten oppilaitosten opiskelijoita ja vanhempia jäseniä.  Orkesterin taiteellista tasoa on – aivan syystä – luonnehdittu intensiivisen toiminnan ja taitavien kapellimestarien ansioista korkeaksi.

Tallinnassa PO esiintyi Petri Komulaisen johdolla Vanhan kaupungin Raatihuoneen torilla Matkamajassa, siis yhdessä alueen parhaiten säilyneistä vanhoista rakennuksista. Orkesteri esitti niin Jean Sibeliuksen (Rakastava ja Satu) kuin Nikolai Rimski-Korsakovin (Sheherazade) tuotantoa, jotka molemmat muodostivat toimivan kokonaisuuden sunnuntaiselle iltapäiväkonsertille. Vaikka konsertista ei ollut valitettavasti riittävän laajasti tietoa saatavissa ja se ei siten ollut hyvin kohtuullisesta opiskelijahinnasta huolimatta yleisömenestys, oli konsertti todella huipennus tavalliselle, mutta aurinkoiselle kevätsunnuntaille. Suosittelen lämpimästi seuraamaan Polyteknikkojen orkesterin esiintymisiä.

PS. Samoihin aikoihin vietettiin Tallinnassa Pronssisoturi-kiistojen toista vuosipäivää. Pientä Tõnismäellä järjestettyä mielenosoitusta, poliisin hieman tavanomaista suurempaa läsnäoloa ja yhden suomalaisen miniatyyri-kommunistipuolueen eurovaaliehdokkaan käännyttämistä rajalla huomioimatta kaupungissa ei ollut meneillään mitään erikoista. Ihmiset viettivät mieluummin aurinkoista sunnuntaipäivää iloisissa merkeissä.

Päivän Turun Sanomat kertoo artikkelissaan “CIA:n aavekone Suomen kautta Viron rannikolle tiedustelemaan” kuinka Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA suunnitteli 42 vuotta sitten keskellä Kylmää sotaa Viron rannikon tutkavalvonnan tiedusteluoperaatiota Suomesta käsin osana ns. Oxcart-suunnitelmaa (härkävankkuri). Tiedot käyvät ilmi Freedom of information act (FOIA) -internetsivuilla julkaistuista dokumenteista. Sivustolla on julkaistu satoja CIA:n vanhoja, aiemmin salaiksi luokiteltuja dokumentteja vuosien varrelta. Valitettavasti mainittu Oxcart-dokumentti ei ole kokonaisuudessaan julkinen, eikä sivustolla kerrota operaation lopputuloksesta.

Oxcart-dokumentin mukaan tiedustelu oli tarkoitus suorittaa pääasiassa siviilin ohjaamalla, korkealla ja erittäin nopeasti liikkuvalla Lockheed A-12 -tiedustelulentokoneella. Kone oli suunnitelmissa ohjata Norjan ja Ruotsin kautta Suomeen Aavasaksan kohdalta, ja sieltä suunnata kohti Karjalan kannasta. Tämän reitin tarkoituksena oli herättää Venäjän kaukovalvontatutkat ja provosoida erityisesti aluevalvontatutkia käyttämään ei-rauhanajalle tyypillisiä toimintamoodeja. (Olettaa voi, että eräänä kohteena oli mm. Skrundan ja Tallinnan aluevalvontatutkien lisäksi mm. Tallinnaan joitain vuosia aiemmin rakennettu ABM A-35 -järjestelmä). Suomen itärajaa seuraten koneen oli määrä suunnata kohti Suomenlahtea ja Tallinnan edustaa, jossa koneen oli määrä valokuvata tutka-asemia ja tallentaa Tallinnan aluevalvonta- ja ilmatorjuntatutkien taajuuksia ja tehoja. Dokumentista käy ilmi kuinka signaalitiedustelua olisi ollut tarkoitus toteuttaa myös Suomesta käsin erityisen amerikkalaisten hallitseman VAPOINT-kuunteluaseman avulla.  Lentokoneen pilottia ja eri tilanteita varten dokumentissa oli suunniteltu nykyisin jopa huvittavalta tuntuva peitetarina. Turun Sanomien haastatteleman Ilmavoimien entisen komentajan, kenraaliluutnantti evp Matti Aholan mukaan suunnitelma on looginen ja todentuntuinen.

Turun Sanomien mukaan VAPOINT:a käsitellään dokumentissa selvästi keskustiedustelupalvelun omana tutkakuunteluasemana Suomen alueella. Turun Sanomissa toimittaja maalaileekin kuvaa “Vantaan ja Sipoon rajamaille metsätielle pysähtyneestä paketttiautosta, jonka umpinaisessa takatilassa operaattorit alkoivat siepatava valtavaa signaalivirtaa“. Tarinaa sopii tältä osin epäillä kahdestakin syystä. Ahola selittää, ettei kyseessä voinut olla lähetin-vastaanotinasema, koska Suomen signaalitiedustelu olisi jo tuolloin tehokkaasti havainnut vieraan lähetteen.  Tietysti kenraalin tehtäviin kuuluukin varmaan unohtaa asioita tarvittaessa. Toinen seikka on aseman liikuteltavuus: Olisiko sittenkin kyse ollut kiinteästä asemasta – siis jopa yhteistyöstä, jossa Suomikin oli mukana.
Ainakin varmaa on, että avautuvat arkistot tarjoavat loistavan mahdollisuuden, historian harrastajien ja foliohattuvouhottajien lisäksi, historian ja sotatieteen asiantuntijoille arvioida aiempaa tarkemmin Kylmää sotaa. Se olisikin kovin toivottavaa.

PS. Suomalaiset mediat eivät jostain syystä ole maininneet linkkejä näihin alkuperäisiin dokumentteihin. Ne löytyvät verkosta osoitteista:http://www.faqs.org/cia/docs/72/0001471955/OXCART-RECONNAISSANCE-OF-TALLINN-SITES.html ja
http://www.foia.cia.gov/browse_docs.asp?doc_no=0001471955.

Pääministeri Matti Vanhasella on kunnia päästä blogini ensimmäiseen julkiseen häpeäpaaluun mielipiteestään Kiinan-valtionvierailullaan.  Matti “keskeneräisistä asioista ei keskustella” Vanhanen ilmeisesti vain varmistelee veret ja kansakunnan seisauttavaa vaalivoittoaan vuonna 2015 laajentamalla rajoitettavien perusoikeuksien listaa sananvapaudesta muihinkin turhiin oikeuksiin. Kiinan-tuliaisena tulee verhokankaiden lisäksi uusi tuottavuus- ja tehokkuusohjelma valtiolle “mallia kommunistipuolue”. Voiko enää tämän tehokkaammin kannatuksen pohjaa mitata?

“Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) mukaan länsimaat voisivat ottaa oppia Kiinasta, jossa on tiukka keskushallinto ja jossa asiat tapahtuvat nopeasti, kun kommunistipuolue niin päättää.” (Helsingin Sanomat 21.4.2009)

Virossa, jota voi tätä nykyä pitää melko turvallisena maana, on nostettu yhtenä europarlamenttivaalien yleisen äänestysaktiivisuuden nostattamiskampanjan teemana esille liiallinen turvallisuus. Ympäri Tallinnaa olevissa valomainoksissa kysytään: “Kuinka paljon turvallisuutta on liian paljon? Käytä omaa ääntäsi Euroopan Parlamentin vaaleissa 7. kesäkuuta 2009.” Ja kun Virossa mainonta on tunnetusti suomalaista mainontaa rohkeampaa ja puhuttelevampaa, on tämä loistava esimerkki siitä, millaista mainosta emme tule koskaan näkemään Suomessa.

Symbolista valvontakameraa, sormenjälkien nuuskimista  ja valvovaa virkamiestä…  Kuulostaako tutulta? Mainos on kuin irvikuvamainen varoitus siitä, mihin suuntaan Suomessa ovat kansalaisvapaudet kehittyneet. Suomessa vaan asiaa ei ymmärretä, vaan liiankin usein kansa holhoavien poliitikkojen ohjailemana ottaa rajoitukset ja paternalismin kritiikittä vastaan. Kansalaiskeskustelu tietosuojasta, perusoikeuksista, sananvapaudesta ja viranomaisrekistereistä on ollut hyvin vähäistä. Virossa tätä keskustelua ei toisaalta juurikaan ainakaan toistaiseksi tarvittane. Täällä kun tiedetään millaista on elää ilman vapautta, valtion valvomana. Kuka uskaltaisi avata saman keskustelun Suomessa?

Monesti Viron matkailusta puhuttaessa ajatellaan, että Viro olisi tavallaan yhtä kuin Tallinna. Valitettavan useille suomalaisille näin onkin – ja vieläpä hyvin monella kuva Virosta rajoittuu lähinnä päiväristeilyistä tuttuihin paikkoihin, kuten ovat Tallinan sataman marketteihin, turistiliikkeisiin, Viru Keskukseen ja hieman Vanhaan kaupunkiin.  Jotkut saattavat näiden lisäksi ehkä tuntea enintään kylpyläkaupunkeja.

Vaikka Tallinnassakin on paljon nähtävää ja koettavaa, kannattaa tulevaa lomaa suunnittelevan tutustua Viron matkailutoimiston tuottamaan, matkaopas Vano Allsalun toimittamaan kattavaan matkaoppaaseen Rikas Viro. Opas esittelee monipuolisesti Tallinnan ulkopuolista Viroa näyttävin värikuvin ja menovinkein.  Opas tarjoaa monipuolisen otoksen kulttuuria, luontoa, harrastuksia.  Opas ohittaa Tallinnan  “kohteliaalla hatunnostolla”, sillä oppaassa “halutaan esitellä Tallinnan ulkopuolinen Viro, jonka luonnonrikkauksista ja monivivahteisesta kulttuurista voimme oikeutetusti olla ylpeitä.”

Rauhallisempaa menoa etsivien kannattaa tsekata oppaasta esimerkiksi Saarenmaalla sijaitseva Kuressaare.  Siellä sijaitseva linna on ehdottomasti upea käyntikohde.  Matkaoppaassa mainostetusta Tarton akateemisboheemista ilmapiiristä kirjoitan ainakin myöhemmin lisää.

Linkki oppaaseen

Amerikkalaisen CBS Newsin toimittaja Lesley Stahl (kuvassa) raportoi 30.3.2009 kanavan tunnetussa tutkivan journalismin 60 minutes-ohjelman juttukoosteessa “Internet is infected” kuinka tietokonevirukset leviävät pitkin maailmaa ja netissä mellastavilla kyberjengeille rakentuu tietoutta jopa internet-pankkitilien ryöstämiseen. Aivan alkujaan ohjelman vaikutti melko asialliselta, mutta vähitellen toimittaja sai lisättyä dramaattista sävyä halvan katastrofijournalismin tyyliin. (Selitykset ja terminologiset tarkennukset cyberpunkkien, hakkereiden ja kräkkereiden eroista jätän suosiolla toiseen kertaan) Lisää aiheesta Amerikkalaista laatujournalismia: IRC-gallerian pilottitakkipojat “venäläisinä hakkereina”